Leo on luonteeltaan melko nöyrä poika, oikeastaan melkoinen lapanen, mutta omalla tavallaan niin rakas ja tärkeä. Leo on myös äärimmäisen ystävällinen kaikille ihmisille ja lapset saavat ukkelin ulvahtelemaan jo kaukaa ne nähtyään. Leo onkin puheliasta sorttia ja äänialat vaihtelevat matalasta kurinasta ja ulvahtelusta siihen perinteiseen "wouwouwouuuu" sointuun. Onpa tuo puheliaisuus jonkin verran tarttunut Sohvi-cardiinkin, vaikka neidin jutustelut ovatkin vähemmän korvia hivelevää sorttia...

Leo on ensimmäinen koirani, jonka kanssa on tosiaan kokeiltu kaikenlaiset naksutinkoulutukset, tokoilujen alkeet ja ne agilityesteilläkin pomppimiset. Myös virheitä on tullut tehtyä ja paljon, mutta jostainhan se on aloitettava...kouluttajan meinaan ;) Leo on äärimmäisen ahne pakkaus ja ruualla motivointi on todella helppoa. Leikkimistä en koskaan osannut Leolle oikeaoppisesti pentuaikana vahvistaa, eikä leikkiä ole oikein voinut näin jälkikäteen hyödyntää palkkana. Eipä sillä, taistelutahtoakaan tuolla koiralla ei kyllä hevin ole, joten nakkipalkkalla on hyvin pärjätty.

Leo tykkää tehdä ja on aina valmiina touhuamaan, oli kyse sitten etsimisleikeistä tai tokoliikkeiden opettelusta. Valitettavasti Leon selkävaivat ovat estäneet tavoitteellisemman harrastamisen agilityn osalta, mutta tokojuttuja harjoittelemme edelleen ihan mielenvirkeyden säilyttämiseksi.