14.7.2010 Kesäkuulumisia

Viime sunnuntaina Sohvi misseili Oulun KV näyttelyssä, mutta menestystä ei herunut kauniista kesäpäivästä huolimatta. Pikkujättiläinen ei tällä kertaa sulattanut tuomarin sydäntä vaan ruotsalaistäti piti Sohvia ihan liian miehisenä. Voisikohan Sohvin tulevaisuudessa ilmoittaa kastroitujen urosten luokkaan? ;)

Leon selkä on pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa, kipulääkkeitä ei ole tarvittu ja herra jaksaa porskuttaa melko pitkät lenkit koko porukankin mukana. Kesäkuussa käytiin kolmen kerran fysioterapiajakso, mutta mitään kovin ihmeellisiä tuloksia ei hoitojen avulla saatu. Leo enemmänkin kipeytyi hoitojen seurauksena, vaikka hoidot aloitettiin hyvin hellällä kädellä. Päivä kerrallaan siis jatketaan edelleen, katselemme tarpeen mukaan muita hoitovaihtoehtoja, jos kipukaudet alkavat taas herraa vaivata.

9.6.2010 Selkätutkimuksia ja jäljestystä

Leo kävi uusintaselkäkuvissa 20.5. lisääntyneiden kipuilujen vuoksi. Lenkit alkoivat lyhentyä taas entisestään ja kerran jouduin jo kantamaan herran takaisin kotiin kipukrampin vuoksi, kun koira pisti täydellisen stopin päälle. Pienenä yllätyksenä kuitenkin tuli, että röntgekuvissa selkä näytti melkoisen hyvältä. Lausunto oli seuraava:

Rintarangan loppuosassa Th10-Th11 -nikamavälissä näyttää olevan lisääntynyttä röntgentiiviyttä (kalkkeumaa tm.). Röntgenmuutos on lievä. Rintarangan alkuosassa Th1-Th2 ja Th2-Th3 -väleissä nikamien päätelevyt näyttävät epätasaisemmilta - "porrastuneemmilta" - kuin edellisessä kuvissa.

Löydösten kliinistä merkitystä (liittyvätkö oireiluun) on vaikea arvioida. Tarkkaan diagnoosiin tarvittaisiin ehkä magneetti- tai CT-kuvaus.

Pari vuotta sitten otetuissa kuvissa näkyi muutos lonkan ensimmäisessä ristiluussa ja siihen kasvanutta ylimääräistä luuta. Tätä muutosta ei kuitenkaan näkynyt enää uusintakuvissa. Lääkärin mukaan muutokset voivat muuttua ja tavallaan "hävitä" kuvista. Todennäköisintä kuitenkin on, että Leon jalkojen raahailu, joka on lisääntynyt entisestään ja tullut myös takajalkojen oireeksi, johtuu jostain pehmytkudos- tai hermostoperäisestä ongelmasta.

Hoitona jatkamme fysioterapiaa / hierontaa ja tarvittaessa kipulääkekuureja. Jatkuvaa kipulääkitystä Leolle ei onneksi tarvinnut aloittaa. Toivotaan, että oireet saadaan taas kuriin, sillä mennyt talvi sujui varsin kipulääkkeettömästi.

------------------

Sohvin kanssa kävimme testaamassa neidin vainutaitoja MEJÄ:n eli metsäjäljen parissa. Olin aikaisemmin käynyt Oulun seudun Terrieriyhdistyksen MEJÄ-infossa ja kesäkuun alussa meillä oli ensimmäiset maastotreenit. Itselläni ei ollut ennestään mitään käsitystä, miten koko verijälki koiralle tehdään ja treenikerta olikin erittäin mielenkiintoinen!

Treeneissä tehtiin n. 20-25 metriä pitkä harjoitusjälki jonka "näytöskoira" teki ensin. Tottunut mäyräkoirahan veteli sen niin vikkelään, ettei siinä kauaa nokka tuhissut. Tuon saman jäljen saivat tehdä muutkin koirat, koska kaikilla paikallaolleilla oli ihan ensikertalaiskoirat ja veren haju ihan uutta. (Normaalisti ei samaa jälkeä kannata teetättää monella koiralla, koska koira voi luulla että pitää seurata toisen koiran hajua, ei veren. Nyt oli poikkeus, kun kokeilimme ensimmäistä kertaa.)

Sohvi haisteli alkumakauksen tarkkaan, mutta hetki meni ennen kuin neiti tajusi lähteä hajuja seuraamaan. Pienellä kehotuksella ja alkuhaahuilun jälkeen pötkö nuuskutteli rauhalliseen tahtiin jäljen loppuun asti ja lopussa ollut sorkka löytyi. Teimme harjoitusjäljen jälkeen myös itse vetämäni jäljen, joka oli noin tunnin saanut vanhentua. Sen Sohvi jäljesti todella paljon vauhdikkaammin. Ihan kuin koira päässä olisi lamppu syttynyt! Palkkasin jäljen lopussa luun löydyttyä vielä purkkipalkalla.

Metsään mennään kyllä jäljestämään toistekin ja ensi kerralla kokeillaan ehkä jo kaarta tai helppoa kulmaa. Myös pituutta voi varmaan alkaa pikku hiljaa kasvattaa. Mukavaa oli ja voin kyllä suositella muillekin!

1.3.2010

Kävimme viime viikonloppuna Sohvin kanssa nappaamassa viimeisen ALO1-tuloksen oikein mukavilla pisteillä ja koirakin oli ihan huippu hyvin kuulolla verrattuna edellisiin kokeisiin. Kannustavaa oli itsekin huomata, että treenaaminen on tuottanut tulosta ja kun ohjaajakin sai hermonsa pidettyä kohtalaisen hyvin kurissa koejännitykseltä, niin hommahan toimi heti paremmin. Sohvi sai siis TK1-koulutustunnuksen ja seuraavaksi alamme viimeistelemään avoimenluokan liikkeitä kuntoon. Alla videonpätkää kokeista.